CAKE - koska rakastan kakkujen leipomista ja keittiössä hääräilyä muutenkin. Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta ruokaan liittyvästä ja usein saattaakin ihan huomaamatta hujahtaa kokonainen päivä keittiössä. Leivon, kokkailen, kokeilen uutta ja maistan kaikkea ennakkoluulottomasti.
Viime vuosien aikana olen kiinnostunut entistä enemmän ravinnosta ja muun muassa erilaisista ruokavalioista ja oppinut mielettömästi uutta, erityisesti omien kokeilujen kautta. Olen kokeillut ja kokeilen edelleen erilaisia ruokavalioita ja ruoka-aineita tai niiden poisjättämistä ja seuraan vaikutuksia omassa kehossani. Tämä on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista ja tätä kautta pyrin löytämään juuri itselleni parhaiten sopivan ruokavalion. Olen myös alkanut kiinnittää enemmän huomiota ruokavalioni puhtauteen ja käyttämieni raaka-aineiden ekologisuuteen. Haluan itse voida hyvin ja haluan, että samalla myös planeettamme voi hyvin ja säilyy elinkelpoisena tulevillekin sukupolville.
Olen erityisen kiinnostunut elävästä ravinnosta ja tällä hetkellä suurimpiin kiinnostuksenkohteisiini kuuluvatkin erilaiset raakaherkut sekä hapatetut ruoat. Raakakakkuja ja muita raakaherkkuja tulee tehtyä muutaman kerran viikossa. Papuja ja siemeniä idätän koko ajan, sillä rakastan tuoreita ituja ja niitä on saatava joka päivä! Ensimmäinen hapatuskokeiluni eli hapankaalin valmistus on käynnissä parhaillaan. Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla kimchin valmistusta ja myös kombucha-juoman tekeminen on ollut suunnitteilla. Rakastan tällaisia pikkuprojekteja, joihin täytyy vähän paneutua ja sitten saa mielenkiinnolla seurata homman etenemistä ja jännityksellä odottaa lopputulosta. Jos ensimmäisellä kerralla epäonnistuu, yleensä se vain lisää intoa aloittaa projekti uudestaan aiemmista virheistä viisastuneempana.
Suosin melko kasvipainotteista ruokavaliota erityisesti sen terveellisyyden ja ympäristöystävällisyyden vuoksi. Pyrin kiinnittämään huomiota kasvisten ja hedelmien sesonkeihin ja haluan suosia lähellä tuotettua, vaikka en siihen aina täysin pystykään. Esimerkiksi aamulenkillä tienvarresta noukittu auton alle jäänyt citykani on mielestäni parempi proteiinin lähde kuin kaukaa ulkomailta rahdattu soija. Luettuani Lena Huldénin tänä syksynä ilmestyneen kirjan, Minikarjaa – Hyönteiset ravintona, kiinnostuin entisestään jauhomatojen ja kotisirkkojen kasvatuksesta ja hyödyntämisestä ihmisravintona, erityisesti niiden ekologisuuden takia. Ötököiden syöminen kiehtoo minua ehkä siksi, että sitä pidetään vielä nykyisin aika outona länsimaisessa kulttuurissamme. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, että alkaisin kasvattaa jauhomatoja itse itselleni ravinnoksi.
SLEEP - koska nukkuminen on yksi ihanimmista asioista maailmassa! Vai voiko joku muuta väittää? Riittävän ja laadukkaan unen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Itse en ole koskaan ollut hyvä nukahtamaan ja toisinaan stressi saattaa syödä yöunistani huomattavan osan. Vaikka en kärsikään suuresti elämää haittaavista univaikeuksista, olen kuitenkin aina avoin kokeilemaan uusia keinoja nukahtamisen nopeuttamiseksi ja tietenkin myös unen laadun parantamiseksi. Ilman hyvää unta en millään jaksa ja eikä minulla ole samanlaista intoakaan leipoa kakkuja joka päivä ja polkea jopolla joka paikkaan.
JOPO - koska tuo upea punainen ratsuni on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Kuljen sillä melkein kaikki matkat pääkaupunkiseudulla, säällä kuin säällä. En tiedä, voiko kukaan ymmärtää, kuinka paljon nautin jopolla ajelusta. Ei sitä ihanaa tunnetta vain voi selittää, se täytyy itse kokea. Minne ja milloin ikinä menenkin, menopeli on siis yleensä jopo ja asuun kuuluvat sporttitrikoot ja otsalampulla varustettu kypärä. Oon siis tosi cool! Repusta löytyy tietysti aina työkalut rengasrikkojen ynnä muiden varalle. Mielestäni jokaisen pyörällä ajavan pitäisi omata perus korjaus- ja huoltotaidot ja siksi pyrinkin itse siihen, että aina ongelman ilmetessä kehitän taitojani käytännön kautta ja korjaan vian itse. Jotenkin minulle onkin muodostunut tapa välttää korjaamoita viimeiseen asti, mikä ei ehkä ihan kaikissa tilanteissa ole hyvä asia. Onneksi omalta isältä on myös aina saanut aika hyviä neuvoja ja opastusta.
En ole koskaan sen enempää ajatellut asiaa, mutta luulisin, että tämän pyöräilyharrastukseni, tai ehkä enemmänkin elämäntavan, taustalla on ensinnäkin se, että pyöräily itsessään on sinänsä ilmaista, toiseksi se on ympäristöystävällinen vaihtoehto autolle tai bussille ja kolmanneksi se on erinomaista hyötyliikuntaa! Rakastan luonnossa liikkumista ja ulkoilua muutenkin, joten miksi istuisin aamuisin tunkkaisissa busseissa, kun voin mieluummin hypätä jopon selkään, nauttia maisemista ja raikkaasta ulkoilmasta ja samalla saada vielä hyvät energiat päivääni liikunnasta, ihan ilmaiseksi.
En kuitenkaan väitä, että kaikkien pitäisi harrastaa esimerkiksi työmatkapyöräilyä. Jos pyöräily tai mikä tahansa muu liikunta tuntuu kauhealta pakkopullalta eikä siitä saa minkäänlaista nautintoa tai edes sitä liikunnan jälkeistä ihanaa fiilistä, niin ei sitä kannata harrastaa. Totta kai minustakin joskus tuntuu siltä, ettei esimerkiksi edellisenä iltana suunnittelemani aamuinen pyöräilyreissu avannon kautta töihin tunnukaan enää aamulla herätessäni yhtä houkuttelevalta idealta varsinkaan silloin, jos sää on harmaa ja sateinen. Koskaan en ole kuitenkaan jälkeenpäin katunut sitä, että olen lopulta lähtenyt matkaan.
Jo pidemmän aikaa haaveenani on ollut pyöräilymatka Roomaan ja mahdollisesti vielä joskus toteutankin sen, jos löydän innokkaan matkaseuralaisen. Viime kesänä poljin tähän asti pisimmän yhtäjaksoisen matkani jopolla, noin sadan kilometrin matkan mummolaan. Tuosta saavutuksesta olen jo todella ylpeä! Pienin askelin, tai siis polkaisuin, kohti suurempaa tavoitetta!
REPEAT - Kakut ja jopoilu kuvaavat elämääni siis aika hyvin. Välillä tuntuu, että arkeni pyörii näin: kokkaan, nukun ja liikun. Näin sanottuna se kuulostaa ehkä yksitoikkoiselta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Teen sitä, mistä nautin ja elän fiiliksen mukaan, enkä suunnittele liikaa, sillä parasta ovat yllätykset ja se, ettei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Toivon, että kaikki voisivat tehdä näin ja nauttia elämästä täysillä!
En ole koskaan oikein osannut seurata valmiita reseptejä ja siksi onkin ihan vahingossa tullut kehiteltyä ihan omia luomuksia, toisinaan hyvällä ja toisinaan vähän huonommalla menestyksellä. Kun luovuuteni pääsee valloilleen keittiössä, olen maailman huonoin mittailemaan aineksia tai edes kirjoittamaan niitä ylös minnekään. Olen viime aikoina yrittänyt skarpata, höpötellyt äänitteelle aineksia ja määriä kokkaillessani ja opetellut kirjoittamaan reseptejäni muistiin. Nyt päätin sitten aloittaa blogin ja jakaa reseptejäni ja muita elämänoivalluksia täällä. Kirjoittelen tätä ensisijaisesti ihan omaksi ilokseni, mutta toivon tietysti, että resepteistä ynnä muista olisi muillekin hyötyä!
